Kiertotalous ja rakennetun ympäristön arvot puntarissa
Siirtyminen tuhlaavaisesta purkamisesta ja uudisrakentamisesta kestävään korjaus- ja muutosrakentamiseen on ympäristösyistä välttämätöntä. Siirtymä kertakäyttökulttuurista kiertotalouteen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta totutuissa menettelytavoissa – myös uusia tapoja tarkastella olemassa olevaa rakennettua ympäristöä ja siihen sisältyviä arvoja.
Rakennetussa ympäristössä kiertotaloutta on usein lähestytty viimesijaisen purkumateriaalin kierrättämisen kautta. Hämeen ELY-keskuksen Rakennettu ympäristö kiertotalouden edistämisessä -hankkeessa katse on ensisijaisissa keinoissa, jotka säilyttävät tehokkaimmin rakennuksiin sitoutuneiden materiaalien, pääomien ja käyttöpotentiaalin arvon. Näitä keinoja ovat rakennusten ylläpito, korjaaminen tai muokkaaminen uuteen käyttötarkoitukseen. Samalla pystytään säilyttämään paikkakunnille ominaista, asukkailleen tärkeää rakennuskulttuuria ja kaupunki- tai kyläkuvaa.
Hankkeessa tarkastellaan ajankohtaisia kaavoitushankkeita, joissa ratkotaan olemassa olevan rakennuskannan tulevaisuutta. Kohteet ovat pääosin hyvinvointivaltion rakentamisen aikaisia 1950–70-luvuilla toteutettuja rakennuksia, mutta mukana on myös muutama lähes satavuotias kohde. Joukkoon mahtuu kouluja, seurakuntatalo, kansalaisopisto, ostoskeskus, toimistorakennus, vuokrakerrostaloja ja vanhoja teollisuusrakennuksia. Säilyttävän korjaamisen vaihtoehdon tutkimisen tärkeys halutaan nostaa esille kokonaisvaltaisen kestävyyden näkökulmasta, vaikka osassa tapaustutkimuskohteista lähtökohdaksi on jo ennakkoon päätetty purkaminen.
Tapaustutkimuskohteissa testataan rakennetun ympäristön kokonaisvaltaista arvottamisprosessia, jolle on vastikään hahmoteltu suuntaviivoja ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä (Mattinen 2023). Arvottamisprosessissa tarkasteltavana ovat ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot sekä korjattavuus ja muutospotentiaali.
Panoksensa arvottamisprosessin testaamiseen tuo myös oppilaitosyhteistyö. LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijat pureutuvat kestävän kaupunkisuunnittelun opinnoissaan erityisesti sosiaalisiin vaikutuksiin. Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat puolestaan tarkastelevat kohteiden säilyttävän korjausrakentamisen ja muutospotentiaalin mahdollisuuksia.
Tapaustutkimuskohteissa testataan rakennetun ympäristön kokonaisvaltaista arvottamisprosessia, jolle on vastikään hahmoteltu suuntaviivoja ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä (Mattinen 2023). Arvottamisprosessissa tarkasteltavana ovat ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot sekä korjattavuus ja muutospotentiaali.
Panoksensa arvottamisprosessin testaamiseen tuo myös oppilaitosyhteistyö. LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijat pureutuvat kestävän kaupunkisuunnittelun opinnoissaan erityisesti sosiaalisiin vaikutuksiin. Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat puolestaan tarkastelevat kohteiden säilyttävän korjausrakentamisen ja muutospotentiaalin mahdollisuuksia.
Kunnilla keskeinen rooli mutta edellytykset vaihtelevat
Tapaustutkimuskohteissa on painotettu yleistettävyyttä, sillä monissa kunnissa pöydällä on samankaltaisia olemassa olevaa rakennuskantaa koskevia kysymyksiä. Erilaisten kuntien edellytykset ratkoa niitä kestävästi vaihtelevat kuitenkin suuresti.
Rakennusten ominaispiirteisiin ja säilyttävään korjausrakentamiseen erikoistuneita osaajia ymmärretään yleensä käyttää, jos kyseessä on niin sanotusti itsestään selvä arvokohde. Vastaavanlainen osaaminen olisi erityisen tarpeellista myös monissa tavanomaisemmissa kohteissa, joiden kohtaloksi liian usein koituu purkaminen tai ylikorjaaminen ja rakenteisiin sopimattomat ratkaisut. Tällaisissa tapauksissa korjausrakentamisestakaan ei muodostu resurssiviisaan kiertotalouden mukaista.
Osaamiskysymysten ohessa tapaustutkimuksissa tulevat näkyviin moninaiset tilanteet, reunaehdot ja prosessit, joiden puitteissa ratkaisuja kunnissa tehdään. Kaupungeissa keskeiset tontit houkuttavat taloudellisesti tehokkaampaan rakentamiseen. Hankkeiden toteuttamisessa roolinsa on monesti myös kiinteistökehittäjillä ja -sijoittajilla, joiden päämäärät ohjaavat päätöksentekoa kunnan tavoitteiden ohessa (Vierikko ym. 2020).
Väestörakenteen muutosten ja palveluverkon keskittämisen myötä kiinteistökantaa jää tyhjilleen kaiken kokoisissa kunnissa. Toisaalta tilojen tarpeessa uudisrakentaminen nähdään usein päättäjien taholta korjaamista tavoiteltavampana ja korjausrakentaminen riskialttiina (Uotila 2022).
Kuntien rooli kaavoittajina ja kiinteistöjen omistajina on kuitenkin keskeinen tavoiteltaessa kiertotaloussiirtymää ja päästövähennyksiä. Moni kunta on myös asettanut toiminnalleen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, mutta valitettavan monesti ne eivät ulotu rakennuskantaa koskevaan päätöksentekoon. Ilmastotavoitteiden seurannan mittareihin olisikin kiinnitettävä huomiota, sillä rakentamissektori on yksi eniten jätettä tuottavista, luonnonvaroja kuluttavista ja siten ilmastopäästöjä tuottavista aloista.
Rakennusperinnön asiantuntemusta tarvitaan
Hankkeen tapaustutkimuskohteissa esiin nousseet tilanteet ja kysymykset ovat monella tapaa monimutkaisia, eikä niihin ole yksiselitteisiä tai helppoja vastauksia. Hanke tekee näitä osaltaan näkyväksi, mutta myös jatkokehitystä ja yhteistyötä tarvitaan olemassa olevan tutkitun tiedon ja hyvien käytänteiden edelleen jalkauttamiseksi kuntien ja ELY-keskusten käytäntöihin.
Toistaiseksi kiertotalouden kannalta ensisijaisia, olemassa olevan rakennuskannan säilyttäviä ratkaisuja ei kaavoituksen yhteydessä välttämättä tutkita lainkaan. Päätöksentekoon tarvitaan malleja arvonäkökohtien ja vaihtoehtojen tarkastelulle, punnittujen ja kestävien valintojen tueksi.
Rakennusperintöalalla on pitkä kokemus kohteiden ominaispiirteisiin sovitettavista, säilyttävistä korjausrakentamisen ja muutosten menetelmistä. Tutkijat ovat nostaneet esille tämän potentiaalin laajemman hyödyntämisen kiertotaloussiirtymässä. Yhteinen tavoite on minimoida toimenpiteet ja säilyttää olemassa olevan arvo, vaikka arvo käsitetäänkin kiertotaloudessa ja suojelussa eri tavoin. (Huuhka & Vestergaard 2019).
Kirjoittaja
Reetta Nousiainen (FM, väitöskirjatutkija) työskentelee erityisasiantuntijana Hämeen ELY-keskuksessa ja on erikoistunut rakennettuun kulttuuriympäristöön ja kestävään rakentamiskulttuuriin.
Lähteet
Huuhka, S. & Vestergaard, I. 2020. Building conservation and circular economy: a theoretical consideration. Journal of Cultural Heritage Management and Sustainable Development. Vol. 10 No. 1, 2020, 29–40. Emerald Publishing.
Mattinen, M. 2023. Suuntaviivoja rakennetun ympäristön arvottamiselle. Julkaisematon selvitys, ympäristöministeriö.
Uotila, U. 2022. Kuntien korjaushankkeita suunnitellaan liian lyhytjänteisesti ja epäselvin tavoittein. Focus Localis, 50(2), 48–54.
Kuvat: Reetta Nousiainen. Kaikki kuvat ovat hankkeen tapaustutkimuskohteista.