Siirry suoraan sisältöön

Kiertotalous ja rakennetun ympäristön arvot puntarissa

18.12.2023
Syksyllä otettu kuva keltaiseksi rapatusta kaksikerroksisesta rakennuksesta. Etualan asvalttipäällysteisessä ylämäessä pudonneita lehtiä.
Kaiken ikäisiä kouluja on jäänyt kunnissa tyhjilleen palveluverkkoa keskitettäessä. Vaille käyttöä on jäämässä myös asemakaavalla suojeltu, vuonna 1954 tyyppipiirustuksin rakennettu Hausjärven Oitin koulu ja henkilökunnan asuntola (kuvassa), jossa viime aikoina on toiminut päiväkoti.

Siirtyminen tuhlaavaisesta purkamisesta ja uudisrakentamisesta kestävään korjaus- ja muutosrakentamiseen on ympäristösyistä välttämätöntä. Siirtymä kertakäyttökulttuurista kiertotalouteen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta totutuissa menettelytavoissa – myös uusia tapoja tarkastella olemassa olevaa rakennettua ympäristöä ja siihen sisältyviä arvoja.

Rakennetussa ympäristössä kiertotaloutta on usein lähestytty viimesijaisen purkumateriaalin kierrättämisen kautta. Hämeen ELY-keskuksen Rakennettu ympäristö kiertotalouden edistämisessä -hankkeessa katse on ensisijaisissa keinoissa, jotka säilyttävät tehokkaimmin rakennuksiin sitoutuneiden materiaalien, pääomien ja käyttöpotentiaalin arvon. Näitä keinoja ovat rakennusten ylläpito, korjaaminen tai muokkaaminen uuteen käyttötarkoitukseen. Samalla pystytään säilyttämään paikkakunnille ominaista, asukkailleen tärkeää rakennuskulttuuria ja kaupunki- tai kyläkuvaa.

Hankkeessa tarkastellaan ajankohtaisia kaavoitushankkeita, joissa ratkotaan olemassa olevan rakennuskannan tulevaisuutta. Kohteet ovat pääosin hyvinvointivaltion rakentamisen aikaisia 1950–70-luvuilla toteutettuja rakennuksia, mutta mukana on myös muutama lähes satavuotias kohde. Joukkoon mahtuu kouluja, seurakuntatalo, kansalaisopisto, ostoskeskus, toimistorakennus, vuokrakerrostaloja ja vanhoja teollisuusrakennuksia. Säilyttävän korjaamisen vaihtoehdon tutkimisen tärkeys halutaan nostaa esille kokonaisvaltaisen kestävyyden näkökulmasta, vaikka osassa tapaustutkimuskohteista lähtökohdaksi on jo ennakkoon päätetty purkaminen.

Neljä aikuista seisoo etualan leikkipuistossa keinujen ja liukumäen vieressä. Taustalla puistomaisessa ympäristössä kaksi vaaleaa kahdeksankerroksista, yhden rapun asuinkerrostaloa.
Katajakadun pieni metsälähiö edustaa Lahden kaupungin omaa asuntotuotantoa 1960-luvun lopulta. Peruskorjausikäisiä vuokrataloja esitettiin ensin purettaviksi ja korvattaviksi uudisrakentamisella, mutta myös peruskorjausvaihtoehtoa tutkitaan. Yksi viiden talon ryhmään kuuluvista taloista on yksityisomisteinen ja se on jo kunnostettu.

Tapaustutkimuskohteissa testataan rakennetun ympäristön kokonaisvaltaista arvottamisprosessia, jolle on vastikään hahmoteltu suuntaviivoja ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä (Mattinen 2023). Arvottamisprosessissa tarkasteltavana ovat ekologiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset arvot sekä korjattavuus ja muutospotentiaali.

Panoksensa arvottamisprosessin testaamiseen tuo myös oppilaitosyhteistyö. LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijat pureutuvat kestävän kaupunkisuunnittelun opinnoissaan erityisesti sosiaalisiin vaikutuksiin. Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat puolestaan tarkastelevat kohteiden säilyttävän korjausrakentamisen ja muutospotentiaalin mahdollisuuksia.

Ihmisryhmä seurakuntasalissa: vasemmalla huoneen korkuiset ikkunat, päätyseinä ja alakatto verhoiltu puupaneeleilla. Salissa pöytiä ja tuoleja, seinällä puinen risti.
Vuonna 1952 valmistunut ja 1960 laajennettu Hämeenlinnan keskusseurakuntatalo on jäänyt pois käytöstä sisäilmaongelmien takia. Yleiskaavasuojeltu rakennus halutaan korvata uudella ja hakea keskustatontille lisärakennusoikeutta.

Kunnilla keskeinen rooli mutta edellytykset vaihtelevat

Tapaustutkimuskohteissa on painotettu yleistettävyyttä, sillä monissa kunnissa pöydällä on samankaltaisia olemassa olevaa rakennuskantaa koskevia kysymyksiä. Erilaisten kuntien edellytykset ratkoa niitä kestävästi vaihtelevat kuitenkin suuresti.

Rakennusten ominaispiirteisiin ja säilyttävään korjausrakentamiseen erikoistuneita osaajia ymmärretään yleensä käyttää, jos kyseessä on niin sanotusti itsestään selvä arvokohde. Vastaavanlainen osaaminen olisi erityisen tarpeellista myös monissa tavanomaisemmissa kohteissa, joiden kohtaloksi liian usein koituu purkaminen tai ylikorjaaminen ja rakenteisiin sopimattomat ratkaisut. Tällaisissa tapauksissa korjausrakentamisestakaan ei muodostu resurssiviisaan kiertotalouden mukaista.

Osaamiskysymysten ohessa tapaustutkimuksissa tulevat näkyviin moninaiset tilanteet, reunaehdot ja prosessit, joiden puitteissa ratkaisuja kunnissa tehdään. Kaupungeissa keskeiset tontit houkuttavat taloudellisesti tehokkaampaan rakentamiseen. Hankkeiden toteuttamisessa roolinsa on monesti myös kiinteistökehittäjillä ja -sijoittajilla, joiden päämäärät ohjaavat päätöksentekoa kunnan tavoitteiden ohessa (Vierikko ym. 2020).

Väestörakenteen muutosten ja palveluverkon keskittämisen myötä kiinteistökantaa jää tyhjilleen kaiken kokoisissa kunnissa. Toisaalta tilojen tarpeessa uudisrakentaminen nähdään usein päättäjien taholta korjaamista tavoiteltavampana ja korjausrakentaminen riskialttiina (Uotila 2022).

Kuntien rooli kaavoittajina ja kiinteistöjen omistajina on kuitenkin keskeinen tavoiteltaessa kiertotaloussiirtymää ja päästövähennyksiä. Moni kunta on myös asettanut toiminnalleen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, mutta valitettavan monesti ne eivät ulotu rakennuskantaa koskevaan päätöksentekoon. Ilmastotavoitteiden seurannan mittareihin olisikin kiinnitettävä huomiota, sillä rakentamissektori on yksi eniten jätettä tuottavista, luonnonvaroja kuluttavista ja siten ilmastopäästöjä tuottavista aloista.

Parinkymmenen ihmisen joukko seisoo sorapihalla rakennuksen edustalla. Moduulijaon rytmittämän betonirakennuksen julkisivua on elävöitetty sinisen ja punaisen värisillä julkisivulevyillä.
Tampereen yliopiston arkkitehtiopiskelijat tutustuivat Lahdessa Kelan käytöstä poistuvaan toimitaloon, joka on rakennettu arkkitehtuurikutsukilpailun pohjalta valitun Veijo Martikaisen suunnitelman mukaisesti 1977. Rakennus on alun perin suunniteltu tilallisesti muuntojoustavaksi ja toteutettu viimeistellysti. Keskustatonttia on kuitenkin tutkittu tehokkaampaan rakentamiseen.

Rakennusperinnön asiantuntemusta tarvitaan

Hankkeen tapaustutkimuskohteissa esiin nousseet tilanteet ja kysymykset ovat monella tapaa monimutkaisia, eikä niihin ole yksiselitteisiä tai helppoja vastauksia. Hanke tekee näitä osaltaan näkyväksi, mutta myös jatkokehitystä ja yhteistyötä tarvitaan olemassa olevan tutkitun tiedon ja hyvien käytänteiden edelleen jalkauttamiseksi kuntien ja ELY-keskusten käytäntöihin.

Toistaiseksi kiertotalouden kannalta ensisijaisia, olemassa olevan rakennuskannan säilyttäviä ratkaisuja ei kaavoituksen yhteydessä välttämättä tutkita lainkaan. Päätöksentekoon tarvitaan malleja arvonäkökohtien ja vaihtoehtojen tarkastelulle, punnittujen ja kestävien valintojen tueksi.

Rakennusperintöalalla on pitkä kokemus kohteiden ominaispiirteisiin sovitettavista, säilyttävistä korjausrakentamisen ja muutosten menetelmistä. Tutkijat ovat nostaneet esille tämän potentiaalin laajemman hyödyntämisen kiertotaloussiirtymässä. Yhteinen tavoite on minimoida toimenpiteet ja säilyttää olemassa olevan arvo, vaikka arvo käsitetäänkin kiertotaloudessa ja suojelussa eri tavoin. (Huuhka & Vestergaard 2019).

Kirjoittaja

Reetta Nousiainen (FM, väitöskirjatutkija) työskentelee erityisasiantuntijana Hämeen ELY-keskuksessa ja on erikoistunut rakennettuun kulttuuriympäristöön ja kestävään rakentamiskulttuuriin.

Lähteet

Huuhka, S. & Vestergaard, I. 2020. Building conservation and circular economy: a theoretical consideration. Journal of Cultural Heritage Management and Sustainable Development. Vol. 10 No. 1, 2020, 29–40. Emerald Publishing.

Mattinen, M. 2023. Suuntaviivoja rakennetun ympäristön arvottamiselle. Julkaisematon selvitys, ympäristöministeriö.

Uotila, U. 2022. Kuntien korjaushankkeita suunnitellaan liian lyhytjänteisesti ja epäselvin tavoittein. Focus Localis, 50(2), 48–54.

Vierikko, K. ym. 2020. Kiertotalous maankäytön suunnittelussa. Kaavoitus kestävän ja luonnonvaroja säästävän kaupunkiympäristön edistäjänä. Suomen ympäristökeskus.

Kuvat: Reetta Nousiainen. Kaikki kuvat ovat hankkeen tapaustutkimuskohteista.

Sivuston evästeet

Tervetuloa Rakennettu hyvinvointi -sivustolle. Tämä sivusto käyttää evästeitä.