Go to contents
Yleiskuva salista alttariseinään päin. Salin takaseinällä on krusifiksi. Puistoon päin avautuu koko seinän korkuinen ikkunapinta. Sali on kalustettu pitkillä pöytäryhmillä ja penkeillä.
Kiikan seurakuntatalon seurakuntasali, Sastamala, on valmistutut vuonna 1969. Salissa näkyy ajan rakentamiselle tyypillisiä piirteitä, kuten puhtaat lautamuottivaletut betonipinnat, klinkkerilattia ja Kokemäenjoen rantapuistoon avautuvat maisemaikkunat. Kuva: Kerttu Loukusa 2022.

Pirkanmaan seurakuntatalot 1945–2000

Kerttu Loukusa, Pirkanmaan maakuntamuseo

Pirkanmaan maakuntamuseo käynnisti syksyllä 2021 kesään 2022 kestäneen modernin rakennusperinnön teemainventoinnin pirkanmaalaisista seurakuntataloista. Työn tarkastelukohteiksi rajattiin vuosina 1945–1999 seurakuntataloiksi valmistuneet rakennukset, ja sen ulkopuolelle jäivät kirkkojen yhteydessä olevat seurakuntatalot nk. monitoimikirkot. Rajauksen jälkeen inventoinnissa oli mukana yhteensä 50 rakennusta. Tavoitteena oli saada vertailukelpoinen kokonaiskuva aikakauden seurakuntataloista Pirkanmaalla. Tuloksena on samalla dokumentoitu ajankuva murroksessa olevasta, melko vähän tutkitusta rakennustyypistä. Tässä artikkelissa käydään läpi inventoinnin tuloksia eli millainen on pirkanmaalainen seurakuntatalo valitulla ajanjaksolla.

Karttakuva inventoinnissa mukana olleista 50 seurakuntatalosta Pirkanmaalla. Numero kertoo inventoitujen seurakuntatalojen määrän kyseisessä kunnassa. Työn rajauksesta johtuen seurakuntatalojen todellinen lukumäärä on tätä suurempi. Kartan pohjakuva: Pirkanmaan liitto, kuvamuokkaus Kerttu Loukusa.

Pirkanmaalainen seurakuntatalo rakennuksena

Rakennustyypin yleisiä piirteitä

Seurakuntatalo rakennustyyppinä syntyi 1900-luvun alkupuolella vastaamaan teollistumisen ja kaupungistumisen myötä muuttuneisiin yhteiskunnan ja seurakuntaelämän tarpeisiin. Kirkoissa järjestettävien jumalanpalvelusten rinnalle syntyi aktiivinen ja monipuolinen seurakuntatoiminta hyvinvointi- ja vapaa-ajan palveluineen tukemaan seurakuntalaisten elämää. Seurakuntatalojen arkkitehtuurissa yhdistyvät arki ja juhla, mikä näkyy usein niiden julkisivujäsentelyissä ja monitoimisissa tilaohjelmissa.

Ensimmäisiä seurakuntataloja rakennettiin Suomessa suurimpiin kaupunkeihin, kuten Helsinkiin ja Turkuun jo 1910-luvulla, mutta seurakuntatalorakentamisen vilkkain aika sijoittuu 1960- ja 1970- luvuille. Pyynikin seurakuntataloa (Bertel Strömmer 1928) ja Viinikan monitoimikirkkoa (Yrjö Waskinen 1932) voitaneen pitää Tampereen ensimmäisinä seurakuntataloina. Punkalaitumelle rakennettiin 1915 oletettavasti Pirkanmaan ensimmäinen seurakuntatalo ja kiertokoulurakennus, joka purettiin tarpeettomana nykyisen seurakuntatalon valmistuttua 1950-luvulla.

Seurakuntatalorakentamisen alkutaipaleet ulottuvat Pirkanmaalla 1930-luvun tienoille. Seurakuntatalon rakentaminen saattoi olla vuosikymmeniä kestänyt prosessi, ja asiasta muistutettiin säännöllisesti piispantarkastuksissa. Asukkaat olivat usein aloitteentekijöitä oman seurakuntatalon saamiseksi kotiseudulleen.

Väliaikaisina seurakuntataloina toimi Pirkanmaalla 1900-luvun alkupuolelta lähtien erilaisia seurakuntataloiksi muutettuja kokoontumistiloja, kuten vanhoja pappiloita, asuinrakennuksia tai entisiä rukoushuoneita, joita usein pidettiin epäsopivina ja vanhanaikaisina käyttöönsä. Myös osaa kirkkojen tiloista käytettiin kokoontumisiin. Varsinainen laajamittaisempi seurakuntatalorakentaminen käynnistyi kuitenkin vasta 2. maailmansodan jälkeen.

Tampereen seurakunnat alkoivat jo 1930-luvulla kerätä varoja niin kutsuttujen syrjäalueiden seurakuntatalojen rakentamista varten. Taustasyinä oli maa-alueiden, kuten Pispalan, liittäminen ympäröivistä kunnista osaksi Tampereen kaupunkia. Ensimmäisinä rakennushankkeina olivat Härmälän ja Pispalan seurakuntatalot, joiden suunnittelu aloitettiin 1930-luvun lopulla. Molemmat rakennukset valmistuivat lopulta vasta sotien jälkeen 1949 ja kummankin rakennuksen yhteydessä on myös myöhemmin toteutettu kirkko.

Seurakuntatalojen toteutuneeseen lopputulokseen vaikutti joukko erilaisia tekijöitä, kuten seurakunnan koko ja käytettävä varallisuus, saadut avustukset, lahjoitukset ja lainat sekä valitun suunnittelijan näkemys ja aikakauden suunnitteluideologia. Myös rakennukselle valikoitunut tontti ympäristöineen, sijainti kaupunki- tai kylärakenteessa mahdollisine kaavamääräyksineen sekä pääkirkon läheisyys vaikuttivat valittuun ulkoasuun ja tilasuunnitteluun. Seurakunnissa oli tavanomaista järjestää tutustumismatkoja jo rakennettuihin lähiseudun seurakuntataloihin, mutta myös muualle Suomeen. Retkien perusteella tehdyn vertailun pohjalta seurakunnan nimeämä rakennustoimikunta laati seurakuntatalon tilaohjelman räätälöitynä omiin tarpeisiin.

Suunnitelmat tilattiin joko tunnetulta seurakuntarakennusten ja kirkkojen suunnittelijalta tai vaihtoehtoisesti paikalliselta arkkitehdilta tai rakennusarkkitehdilta. Joissain tapauksissa, kuten Akaan Toijalassa ja Sastamalan Vammalassa, suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikilpailu. Pirkanmaalaisten seurakuntatalojen suunnittelijoista tuotteliaimpia olivat tamperelaiset arkkitehdit Mikael Nordenswan, Pentti Turunen sekä Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer, mutta tyypillisesti kukin arkkitehti on suunnitellut vain yhden tai muutaman inventoinnissa mukana olleen seurakuntatalon. Strömmer suunnitteli myös inventoinnin rajauksen ulkopuolisia seurakuntataloja, kuten Tampereen Pispalan ja Kalevan seurakuntatalot.

Seurakuntatalon rakentaminen oli usein pienen maaseutuseurakunnan suurin rakennushanke ja taloudellinen ponnistus sitten pääkirkon rakentamisen. Toisinaan halutusta tilasuunnitelmasta jouduttiin lopulta hieman tinkimään (Oriveden Eräjärvi, Sastamalan Vammala) tai rakentamaan seurakuntatalo kahdessa vaiheessa (Mänttä). Varojen saamiseksi saatettiin järjestään erilaisia varainkeruutempauksia, kuten Eräjärvellä järjestetty lumppukeräys. Myös paikalliset asukkaat, elinkeinoelämän toimijat tai kunnat antoivat tulevaa seurakuntataloa varten erisuuruisia lahjoituksia aina astiastoista tontteihin.

Nokian Linnavuoren seurakuntataloa varten (1960) Valmet Oy vuokrasi seurakunnalle omistamansa tontin ja antoi lahjoituksena pihalla seisovan ristin. Seurakuntatalon rakennustoimikunta teki 1950-luvun lopulla tutustumisretkiä lähiseudun seurakuntataloihin. Kuva: Kerttu Loukusa 2021.

Seurakuntatalot lähiöissä, kaupungeissa ja kirkonkylillä

Pirkanmaalaiset seurakuntatalot sijaitsevat pääosin näkyvällä paikalla kunnan, asuinalueen tai kylän keskuksessa. Koska inventointiin sisällytetyissä seurakuntataloissa ei itsessään ole kirkkoja, sijaitsevat ne usein kirkon läheisyydessä tai sitten erillisinä seurakuntataloina asuinalueilla. Seurakuntataloja ympäröi lähes aina väljähkö hoidettu puistomainen piha-alue leikkipihoineen ja paikoitusalueineen. Jotkin seurakuntatalot ovat osana tiivistä kaupunkirakennetta, kuten Akaan Toijalassa tai Mäntässä. Joissain tapauksissa laaja pysäköintikenttä seurakuntatalon edustalla hallitsee kaupunkikuvaa tai kylänraittia (Kihniö, Sastamalan Keikyä ja Kiikoinen, Virrat).

Seurakuntataloja voidaan jaotella niiden kaupunkikuvallisen sijoittumisen mukaan ”lähiöseurakuntataloihin” (Tampereen Nekala ja Peltolammi, Kangasalan Vatiala), ”kortteliseurakuntataloihin” (Mänttä, Akaa, Valkeakoski) ja kirkonkylän seurakuntataloihin (Ikaalinen, Punkalaidun, Pälkäne, Ylöjärvi) sekä kirkon yhteydessä oleviin seurakuntataloihin (Tampereen Hervannan ja Lielahden kirkot, Akaan Viialan kirkko ja seurakuntatalo). Viimeksi mainitut rajattiin teemainventoinnin ulkopuolelle.

Seuraavaksi käsitellään lähemmin kolmea ensiksi mainittua inventoitua rakennustyyppiä. Esitetty kaupunkikuvallinen tyypittely on suuntaa antava ja monessa seurakuntatalossa voi olla näitä yhdisteleviä piirteitä.

Lähiöseurakuntatalot, joita on Tampereella, Pirkkalassa, Lempäälässä ja Kangasalla, sijaitsevat varsinaisen ydinkeskustan ulkopuolella asuinalueiden keskusalueiden tuntumassa tai jopa sijoitettuina ostoskeskuksiin. Seurakuntataloa ympäröivä puistomainen piha erottaa niitä muusta kaupunkirakenteesta tai kerrostalo- tai pientaloalueesta. Jotkin seurakuntatalot ovat osa suurempaa liikerakennusta, kuten Tampereen Lentävänniemen seurakuntakoti Talentti tai Hallilan seurakuntatalo.

Lähiöseurakuntatalo ja puistopiha: Peltolammin seurakuntakeskus (1971) sijaitsee vehreän puistopihan ympäröimänä Tampereen Peltolammin asuinlähiössä. Kuva: Kerttu Loukusa 2021.

Kaupunkirakenteessa tiiviisti sijaitsevien ”kortteliseurakuntatalojen” ominaispiirteitä ovat sijainti suoraan katulinjassa näkyvällä paikalla ja rakennuksen ulkoasun sovittaminen ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Niissä on melko alun perin asuinkerrostaloksi rakennettu osa (Mänttä, Valkeakoski, Akaa) tai siihen yhdistetty erillinen kerrostalo (Messukylä). Katutasossa on saattanut alun perin olla myös vuokrattavia liiketiloja, joita on myöhemmin paikoin muutettu seurakunnan käyttöön. Pihojen viheralueet eivät ole kovinkaan suuria. Kirkko sijaitsee lähistöllä, usein kadun toisella puolella ja selkeästi omalla tontillaan.

Kirkonkylien seurakuntatalot sijaitsevat eri kokoisissa kunta- tai kyläkeskuksissa historiallisen pääkirkon läheisyydessä, sitä ympäröivän kirkkopuiston liepeillä. Kirkkojen viereen sijoitetut seurakuntatalot ovat ulkoasultaan usein alisteisia ja mukautuvia suhteessa viereiseen kirkkoon. Kirkonmäelle sijoitetut seurakuntatalot on sovitettu porrastaen rinteeseen matalampi sisäänkäyntiosa kirkkoon ja kadulle päin (Ikaalinen, Parkano, Pälkäne, Sastamalan Kiikoinen). Rakennuksen todellinen kaksikerroksinen volyymi paljastuu vasta alarinteen puoleisella sisäpihalla.

Left: Kirkonkylän seurakuntatalo. Pälkäneen seurakuntatalon (1979) matala vähäeleinen pääsisäänkäynti kadulle päin. Taustalla näkyy punatiilinen kirkko (Engel, 1839), ja seurakuntatalon julkisivutiilen sävy on sovitettu siihen.
Right: Seurakuntatalo on pihan puolelta kaksikerroksinen. Seurakuntasalin suuret ikkunat avautuvat järvimaisemaan. Kuvat: Kerttu Loukusa 2021.
Kirkonkylän seurakuntatalo. Pälkäneen seurakuntatalon (1979) matala vähäeleinen pääsisäänkäynti kadulle päin. Taustalla näkyy punatiilinen kirkko (Engel, 1839), ja seurakuntatalon julkisivutiilen sävy on sovitettu siihen.
Seurakuntatalo on pihan puolelta kaksikerroksinen. Seurakuntasalin suuret ikkunat avautuvat järvimaisemaan. Kuvat: Kerttu Loukusa 2021.

Seurakuntatalojen moninaiset ulkoasut

Pirkanmaalaiset seurakuntatalot noudattelevat pitkälti aikakauden ihanteita seurakuntataloarkkitehtuurissa ja kulloinkin käytössä olleita rakennustapoja Suomessa. Lopputulokseen on vaikuttanut pitkälti valitun suunnittelijan taito toteuttaa seurakunnan toivoma tilaohjelma ja luoda rakennukselle mielenkiintoinen ympäristöönsä sopiva ulkoasu annetun budjetin rajoissa.

Inventoitujen seurakuntatalojen moninaisista ulkoasuista voi löytää yhteneviä piirteitä. Julkisivuissa rakennuksen luonne, arkinen ja pyhä yhdistyvät. Tämä näkyy juhlatilojen julkisivujen rikkaampana jäsentelynä ja erikoismuotoiltuina ikkunapintoina. Seurakuntasali nousee lähes aina rakennuksen muita osia korkeammalle, ja kattolyhdyt ovat yleisiä. (Tampereen Koivistonkylä ja Linnanmaa, Kangasalan Suorama).

Pihalla seisova tai julkisivuun kiinnitetty risti ja seurakuntatalon nimi kertovat rakennuksen käyttötavasta. Pääsisäänkäynnin edustalla on usein melko yksinkertainen katos ulokkeena tai sisäänvetona. Seurakuntasaliosa nousee muuta rakennusmassa korkeammalle ja siinä on muusta rakennuksesta poikkeava pulpettikatto, ikkunaukotus ja muodonanto. Puhtaaksi muurattu tiili on ollut hyvin suosittu julkisivumateriaali seurakuntataloissa 1960-luvulta lähtien. Kuvassa Vammalan seurakuntatalo (arkkitehti Mirjam Kulmala 1968). Kuva: Kerttu Loukusa 2022.

Asuin- tai toimistosiipi on ulkoasultaan varsinaista seurakuntasaliosaa arkisempi ja matalampi. Tästä poikkeuksena ovat niin kutsutut ”kortteliseurakuntatalot” (Mänttä, Akaa, Valkeakoski). Niissä asuinkerrostalo-osa on saman korkuinen kuin seurakuntasali, jonka paikka on osoitettu poikkeavana julkisivun sommitteluna.

Keskeisestä sijainnistaan huolimatta rakennus ei välttämättä ulkoasultaan erotu merkittävästi katukuvasta. Tämä korostuu etenkin kirkkojen viereisissä seurakuntataloissa, jotka ovat niihin verrattuina pelkistetympiä ja arkisempia. Julkisivusävy on usein sovitettu vanhaan kirkkoon, vaikka ulkoverhousmateriaali olisikin eri (Ikaalinen, Sastamalan Kiikoinen, Pälkäne, Kuhmoinen).

Seurakuntatalojen sisätilat: arki ja pyhä yhdistyvät

Pirkanmaalaisten seurakuntatalojen koot ja tilaohjelmat vaihtelevat suurista seurakuntakeskuksista pienempiin kirkonkylän tai lähiön seurakuntataloihin. Ne ovat monitoimirakennuksia, joista löytyy toistuvia tilatyyppejä. Asuinlähiöissä arkisempi toiminta päiväkerhoineen korostuu. Pienemmillä paikkakunnilla kirkon lähelle sijoitettu seurakuntatalo on usein myös seurakunnan hallinnollinen keskus ja vaihtoehtoinen jumalanpalvelusten pitopaikka talviaikaan.

Kaaviokuva seurakuntatalon tyypillisistä tilatyypeistä. Esimerkkinä on Linnainmaan seurakuntakeskuksen 1. kerroksen pohjapiirustus (Arkkitehdit Majamaa & arkkitehti Raine Rauthovi, 1992). Pohjakuva Tampereen kaupunki, kuvamuokkaus Kerttu Loukusa.

Kaikissa inventoiduissa rakennuksissa oli seurakuntasali. Salien koot ja juhlavuuden aste vaihtelevat. Monitoimiset salit tukevat läheisen kirkon tai siunauskappelin toimintaa juhlatiloina, kirkkokahvien pitopaikkana tai jopa liikuntasaleina. Siihen liittyvät sisääntuloaula naulakkotiloineen, siirto- ja paljeovin erotettavat sivu- ja ruokasalit sekä niiden yhteydessä oleva keittiö. Salien valaistus on suunniteltu osana tilan arkkitehtuuria ja niissä on käytetty laadukkaita valaisimia.

Left: Seurakuntasali ja ruokailutila: Tampereen Messukylän seurakuntatalo (arkkitehti M. Nordenswan 1955). Seurakuntasalin kattomuoto mukailee vanhaa keskiaikaista kirkkoa. Seinät ja katto on rapattu ja alttariseinä on verhoiltu puulla. Ruokasali on erotettu seurakuntatalista paljeovilla ja molemmat tilat on varustettu design-valaisimilla. Keittiöön avautuu tarjoiluluukku, ja salista on kulku terassipihalle.
Right:
Seurakuntasali ja ruokailutila: Tampereen Messukylän seurakuntatalo (arkkitehti M. Nordenswan 1955). Seurakuntasalin kattomuoto mukailee vanhaa keskiaikaista kirkkoa. Seinät ja katto on rapattu ja alttariseinä on verhoiltu puulla. Ruokasali on erotettu seurakuntatalista paljeovilla ja molemmat tilat on varustettu design-valaisimilla. Keittiöön avautuu tarjoiluluukku, ja salista on kulku terassipihalle.

Seurakuntatalojen saleissa on niihin suunniteltuja alttarikalusteita ja taidetta. Saleja voidaan tarpeen mukaan sisustaa irtotuoleilla ja pöydillä. Seurakuntataloissa olleet paramentit eli kirkkotekstiilit ovat pitkälti vähäeleisiä ja moderneja. Saleissa ei yleensä ole varsinaista alttaritaulua, vaan alttariseinään oli useimmiten ripustettu yksikertainen puinen tai metallinen risti tai krusifiksi. Salien ja aulojen seinillä on sankarivainajien muistolaattoja, puureliefejä ja useimmasta seurakuntatalosta löytyy seinäryijy.

Seurakuntataloihin rakennettiin työntekijöiden asuntoja aina 1980-luvulle saakka. Pienemmälle maaseutupaikkakunnalle, kuten Oriveden Eräjärvelle, asunnon saaminen seurakuntatalon yhteyteen oli tärkeää, koska vuokra-asuntoja työntekijöille ei yksinkertaisesti ollut. Asunnon tarjoaminen helpotti vahtimestarien, diakonien ja kanttorien palkkaamista sekä toi vuokratuloja, ja olihan kätevää, että rakennuksessa oli henkilökuntaa lähes aina paikalla. Joissain seurakuntataloissa on ollut myös kirkkoherrojen virka-asuntoja. (Akaa, Mänttä, Valkeakoski).

Kuvakollaasi seurakuntatalojen arkisista tiloista, kiinteästä sisustuksesta ja yksityiskohdista. Arkisempia tiloja edustaa eri ikäisille suunnatut päiväkerho ja -harrastetilat, partiokolot sekä toimistotilat. Lähes jokaisesta inventoidusta seurakuntatalosta löytyi myös takkahuone tulisijoineen. Etenkin salitilojen vetimet ovat usein yksilöllisiä. Vasemmalta ylhäältä lähtien: 1 partiokolo, Kangasalan kirkonkylän seurakuntakoti; 2 vedin, Akaan seurakuntatalo; 3 kierreportaat, Kiikan seurakuntatalo; 4 risti/krusifiksi, Linnainmaan seurakuntakeskus; 5 avotakka, Akaan seurakuntatalo; 6 vetimet, Messukylän seurakuntatalo; 7 kerhotila, Pälkäneen seurakuntatalo. Kuvat: Kerttu Loukusa 2021–2022.

Pohjaratkaisun ja käytön muutos aikavälillä 1945–2022

Seurakuntien tilatarpeiden muutos näkyy uudempien, 1980- ja 1990-luvuilla rakennettujen seurakuntatalojen pohjaratkaisuissa sekä niitä varhaisempiin rakennuksiin tehdyissä muutoksissa ja laajennuksissa. Joihinkin seurakuntataloihin on tehty suuriakin laajennuksia, etenkin 1970–1980-luvuilla (Orivesi, Pirkkalan Kirkkoveräjä, Vesilahti). Sittemmin tilat saattavat olla nykykäytölle liian suuret.

Asuntoja ei enää rakennettu 1990-luvulla eikä juurikaan 1980-luvullakaan. Tästä poikkeuksena ovat Akaan Kylmäkosken (1982) ja Tampereen Koivistonkylän seurakuntatalot (1986). Asuntoja on muutettu myöhemmin toimisto- ja kerhotiloiksi, mutta osa niistä oli inventointihetkellä tyhjillään (Nokian Tottijärvi, Tempereen Vehmainen) tai edelleen käytössä asuntoina (Juupajoen Kopsamo, Sastamalan Keikyä, Ylöjärven Kuru). Seurakuntatalojen keittiöitä on laajennettu ja uudistettu suurtalouskeittiöiksi. WC-tilat ovat suurentuneet ja esteettömyys on yleisesti parantunut. Seurakuntataloissa olleista uima-altaista on luovuttu, ja saunat ovat pitkälti vajaakäytöllä. Hallintotiloja ja toimistoja on myös jäänyt osin vajaakäytölle seurakuntien yhdistyessä 2000-luvulla.

Pirkanmaalaiset seurakuntatalot vuosikymmenittäin

1940–1950-luvun seurakuntatalo

Seurakuntatalorakentaminen alkoi vilkastua Pirkanmaalla 1950-luvulta lähtien, kun 1940-luvun sota-ajan aiheuttamista viivästyksistä päästiin. Inventoiduista seurakuntataloista kaikki olivat valmistuneet 1950-luvun puolella. Aikakauden seurakuntataloissa on pienimittakaavaisen kirkon piirteitä yhdistettynä 1950-lukulaiseen asuntorakentamiseen.

Tyypillisiä julkisivumateriaaleja ovat vaihtelevat rappauspinnat, luonnonkivisokkelit ja tiilikatteet. Paikoin on käytetty aikakaudelle uusia materiaaleja, kuten pesubetonilaattoja. Ikkunoissa ja ovissa on usein käytetty tammea tai maalattua puuta. Arki- ja juhlatilojen hierarkiaerot on osoitettu rakennuksen osien poikkeavana muodonantona, ikkuna-aukotuksissa, materiaaleissa, yksityiskohtien rikkaudessa sekä rakennuksen sisällä että sen ulkoasussa. Seurakuntasalit ovat kirkkosalimaisia, ja niissä on usein parvi.

Kangasalan kirkonkylän seurakuntatalo ulkoa (arkkitehti Mikael Nordenswan, 1952). Seurakuntasaliosan kirkkomainen muotokieli viittaa historiaan, arkisemmat tilat ovat modernimpia ja pelkistetympiä.

1960–1970-luvun seurakuntatalo

Seurakuntataloja rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla varsin paljon. Väkiluvun kasvu ja vilkastunut lähiörakentaminen lisäsivät niiden tarvetta. Kasvavilla alueilla oli etenkin lasten ja nuorten kokoontumistiloista pulaa (Nokian Linnavuori). Myös monet kirkonkylät ja keskustaajamat saivat aikakaudella omaan käyttöön suunnitellut seurakuntatalonsa (Oriveden Eräjärvi, Lempäälä, Ylöjärven Kuru).

Seurakuntatalojen arkkitehtuuri muuttui yleisen rakentamisen trendin mukaisesti 1960-luvulta lähtien pelkistettyyn ja rationaaliseen suuntaan. Tiilestä tuli seurakuntatalojen julkisivujen yleisin verhousmateriaali. Rakennuksissa korostuivat huomiota herättävän ulkoasun sijaan näkymät rakennuksen sisältä ympäröivään maisemaan. Muuta tasakattoista rakennusmassaa korkeammalle nouseva seurakuntasalin pulpettikattoinen lyhtyaihe yleistyi. Tilaohjelmat kasvoivat ja monikäyttöisyys korostui. Seurakuntatalojen saunaosastoille rakennettiin jopa uima-altaita (Nokian Tottijärvi, Ylöjärvi).

Lempoisten seurakuntatalo, Lempäälä (arkkitehti Erkko Virkkunen, 1963). Aulatilassa on käytetty viimeisteltyjä, pelkistettyjä yksityiskohtia ja laadukkaita materiaaleja. Niistä mainittakoon elävä punaruskeasävyinen klinkkerilattia ja sirot tammi-lasi-metallirakenteiset tuulikaapit. Kuva: Kerttu Loukusa 2021.

1980–1990-luvun seurakuntatalo

Lähiörakentaminen ja kirkonkylien kehittäminen jatkui 1980- ja 1990-luvuilla, vaikka uusia seurakuntataloja rakennettiin aiempaa vähemmän. Paikkaan sovittaminen ja historiaviittaukset, erilaisten muotoaiheiden ja ulkoarkkitehtuurin variaatiot sekä symboliikan käyttö yleistyivät edelliseen aikakauden verrattuna (Kuhmoinen, Tampereen Linnainmaa). Paikallisuus ja pienimittakaavaisuus korostuivat, ja satula- ja aumakatto yleistyvät tasakaton sijaan. Tiiliverhous säilyi pääasiallisena julkisivumateriaalina ja siihen yhdistettiin usein puuverhoilua.

Luopioisten seurakuntatalo, Pälkäne (1986, Arkkitehtuuritoimisto Nurmi & Rantanen) Sisäkuva seurakuntasalista. Alttaritauluna toimii ristin mallinen ikkuna. Salissa on luopiolaisen kuvanveistäjä Uuno Nurmen puuveistoksia- ja -reliefejä.

Pirkanmaalaisten seurakuntatalojen kertomaa

Seurakuntatalo on yhdistelmä aikakauden arkkitehtuuria ja paikallisten seurakuntien tarpeita. Pirkanmaalla seurakuntatalot vaikuttaisivat noudattavan tyypillisiä ratkaisumalleja. Monitoiminen rakennustyyppi on syntynyt ja kehittynyt seurakunnan toiminnan tarpeista. Niiden muuttuessa rakennus on myös joustanut. Asuntoja on muutettu hallinto- ja kerhotiloiksi, sisustuksia on uudistettu ja rakennuksia on teknisesti parannettu. Joihinkin seurakuntataloihin on tehty mittavia laajennuksia. Moni alun perin tasakattoinen 1960- ja 1970-luvun rakennus on saanut teknisesti toimivamman kattoratkaisun, mikä on muuttanut rakennuksen niukkalinjaista alkuperäistä ulkoasua ja myös hämärtänyt rakennuksen ajoittamista.

Seurakuntien yhdistymisten myötä jollain seurakunnalla on useita seurakuntataloja. Niitä on paikoin vajaakäytöllä, ja etenkin hallintotiloja eli entisiä kirkkoherranvirastoja on yli tarpeen. Tuleva seurakuntatalon peruskorjaus voi olla pienelle seurakunnalle taloudellisesti haastavaa. Myös isoissa kaupunkikeskuksissa pohditaan seurakuntatilojen käyttötarvetta, taloudellisia ylläpitokustannuksia ja mahdollista lisärakentamista usein melko väljille puistomaisille tonteille, jotka ovat keskeisellä paikalla alueellaan. Seurakuntatalot ovat tällä hetkellä laajassa murroksen tilassa, mikä olikin yksi peruste nyt tehdylle teemainventoinnille.

Vaikka 2020-luvulla edelleen rakennetaan jonkin verran uusia seurakuntataloja, yksi tulevaisuuden haaste on kehittää uudiskäyttöä vanhoille seurakuntataloille, joista päätetään luopua. Monitoimisessa rakennuksessa on sinänsä paljon mahdollisuuksia, ja ratkaisuja on varmasti lukuisia aina päiväkodeista ja palvelutaloista kulttuuritiloihin tai juhla- ja pitopalvelua tuottaviin majataloihin. Rakennuksen sijainti ja koko sekä tekniset haasteet vaikuttanevat tulevan käytön kannattavuuteen ja mahdollisuuteen.

Vieraillessani seurakuntaloissa niissä oli usein parhaillaan menossa jonkin tapahtuman järjestely, tapaaminen tai lastenkerho, ja käynneistä jäi päällimmäisenä mieleen innostunut tunnelma ja yhdessä tekemisen meininki.

Kirjoittaja

Kerttu Loukusa, projektitutkija, arkkitehti, Pirkanmaan maakuntamuseo.

Artikkeli on julkaistu 2022.

Pirkanmaan seurakuntataloinventointi kokonaisuudessaan Siiri-tietokannassa

Viitteet

[1] Ortiz-Nieminen 2022. www.rakennettuhyvinvointi.fi

[2] Knapas 2008, 50; STR kohdekortit 2016, Tampereen seurakuntayhtymän arkisto; Ortiz-Nieminen 2021, 143.

[3] Niemelä & al 1989, 332–333.

[4] Kiikan seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1967–1969, Sastamalan seurakunnan arkisto; Ojanen 1989, 147; Silfverhuth 2013, 74–76.

[5] Oriveden seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1967–1969, Oriveden seurakunnan arkisto; Sahalahden seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1971–1976, Kangasalan seurakunnan arkisto; Ylöjärven seurakuntakeskuksen rakentamisasiakirjat 1975–1976, Ylöjärven seurakunnan arkisto; Luopioisten seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1985–1986, Pälkäneen seurakunnan arkisto.

[6] Silverhuth 2013, 56–58.

[7] Linnavuoren seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1958–1960, Tottijärven seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1972–1973, Nokian seurakunnan arkisto; Oriveden seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1967–1969, Oriveden seurakunnan arkisto.

[8] Pirkanmaan seurakuntatalot 1945–1999, teemainventointi 2022, Pirkanmaan maakuntamuseo, seurakuntatalojen suunnittelijat, x.

[9] Kihniön seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1972–1973, Kihniön seurakunnan arkisto; Eräjärven seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1965–1966, Oriveden seurakunnan arkisto; Kuljun seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1954, Lempäälän seurakunnan arkisto; Linnavuoren seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1958–1960, Nokian seurakunnan arkisto; Mäntän seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1950–1959, Mänttä-Vilppulan seurakunnan arkisto.

[10] Salokorpi 1990, 18, 23–25, 38, 49–50, 67–70. Suhonen 1987, 10–20; Ortiz-Nieminen 2022. www.rakennettuhyvinvointi.fi.

[11] Virtain seurakunta, suullinen tiedonanto 2022; Luopioisten seurakuntatalon rakentamisasiakirjat ja lehtileikkeet 1985–1986, Pälkäneen seurakunnan arkisto.

[12] Eräjärven seurakuntatalon rakennusasiakirjat 1966–1967, Oriveden seurakunnan arkisto.

[13] Mm. Linnavuoren seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1958–1960, Tottijärven seurakuntatalon rakentamisasiakirjat 1972–1973, Nokian seurakunnan arkisto; Sahalahden seurakuntatalon rakentamisasiakirjat ja lehtileikkeet 1971–1976, Kangasalan seurakunnan arkisto.

[14] Salokorpi 1990, 49–50.

Lähteet

Arkkitehtuurimuseon www-sivut, Bertel Strömmer, haettu 1.6.2022, https://www.mfa.fi/kokoelmat/a...

Knapas, Terttu & Tirilä, Soile 2008. Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917–1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Art-Print Oy, Helsinki, 2008.

Niemelä, Jari; Anttila, Veikko & Hakanen, Aimo 1989. Punkalaitumen historia 2. Punkalaitumen historiatoimikunta, Vammala.

Ojanen, Eeva 1989. Urjalan seurakunnan historia. Urjalan seurakunta.

Ortiz-Nieminen, Oscar 2021. Kaikenlaiselle Toiminnalle Tilaa Riittää, Kaikenlaisille Seurakuntalaisille Paikkoja on: Monitoimikirkkoarkkitehtuuri Helsingin seudulla 1900–1960-luvuilla. Helsinki: Helsingin Yliopisto, 2021.

Ortiz-Nieminen, Oscar 2022. Seurakuntatalorakennukset ja -arkkitehtuuri 1940–1990-luvuilla. Museovirasto, Rakennettu hyvinvointi- portaali, www.rakennettuhyvinvointi.fi

Salokorpi, Asko. Arkkitehtuuri vuoden 1940-jälkeen. Teoksessa Ars: Suomen taide 6. Toim. Sarajas-Korte, Salme, Keuruu, Otava, 1990.

Silfverhuth, Voitto, 2013. Tampereen seurakuntahistoria 2, Tampereen evankelisluterilaiset seurakunnat vuodesta 1945 vuoteen 2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2013.

Suhonen, Pekka. Kirkkoarkkitehtuuri 1940-luvulta nykypäiviin. Teoksessa Ars sacra fennica: Aikamme taide kirkossa = vår tids kyrkokonst = sacral art in our times. Helsinki: SKSK-kustannus Oy, Helsinki, 1987.

Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien www-sivustot, https://evl.fi/seurakunnat, haettu 1.6.2022

Arkistot

Pirkanmaan evankelis-luterilaisten seurakuntien arkistot. Seurakuntatalojen rakennusasiakirjoja, piirustuksia, valokuvia ja lehtileikkeitä.

  • Akaan seurakunnan arkisto
  • Ikaalisten seurakunnan arkisto
  • Kangasalan seurakunnan arkisto
  • Kihniön seurakunnan arkisto
  • Kuhmoisten kappeliseurakunnan arkisto, Hollolan seurakunta
  • Lempäälän seurakunnan arkisto
  • Mänttä-Vilppulan seurakunnan arkisto
  • Nokian seurakunnan arkisto
  • Oriveden seurakunnan arkisto
  • Parkanon seurakunnan arkisto
  • Pirkkalan seurakunnan arkisto
  • Punkalaitumen seurakunnan arkisto
  • Pälkäneen seurakunnan arkisto
  • Sastamalan seurakunnan arkisto
  • Sääksmäen seurakunnan arkisto
  • Tampereen seurakuntayhtymän arkisto
  • Urjalan seurakunnan arkisto
  • Vesilahden seurakunnan arkisto
  • Virtain seurakunnan arkisto
  • Ylöjärven seurakunnan arkisto
  • Tampereen rakennusvalvonnan arkisto. Tampereen seurakuntatalojen rakennuslupapiirustukset.

Site's cookies