Infraa päin!
Infrastruktuurin näkökulma rakennettuihin kulttuuriympäristöihin eroaa rakennusperinnön tyypillisestä näkökulmasta.
Infrastruktuuri kulttuuriympäristössä
Moderni infra on yleensä rakenteita tai järjestelmiä, ja näyttäytyy siksikin harvemmin suojelua kaipaavina kohteina samalla tavoin kuin rakennukset. Infra myös on usein jatkuvan uusintamisen syklissä, jossa materiaali ja tekniikka vanhetessaan tai muusta tarpeesta korvataan automaattisesti seuraavan sukupolven ratkaisulla.
Infra liittyy läheisesti myös arkeologisen kulttuuriperinnön säilymiseen. Suojellut kohteet on huomioitava maankäytössä, kuten teiden ja voimalinjojen linjauksissa. Jos taas rakennustöissä tulee vastaan muinaisjäännöksiä, paikalla tehdään pelastuskaivaukset.
Infralla on myös merkittäviä maisemavaikutuksia – näkyvimpiä esimerkkejä ovat tuulivoimalat ja väylien kallioleikkaukset. Toisaalta suuri osa infrastruktuurista on näkymätöntä. Se on piilossa maan tai rakennusten alla ja huomaamatonta. Olemme siihen niin tottuneita, ettemme kiinnitä itsestäänselvyyteen huomiota. Infrarakentaminen ei myöskään yleensä pyri näyttävyyteen – poikkeuksia toki on, esimerkiksi sillat. Tarkoituksenmukaisuus onkin infran ytimessä, samoin kuin turvallisuus.
Infrastruktuurit esiin! -seminaarin antia
1900-lukua voisi kuvata infrastrukturoitumisen vuosisadaksi. Yhdenkin esimerkin kautta avautuu muutoksen mittakaava: matka vuosisadan alun hevosille tarkoitetuista teistä vuosisadan lopun moottoriteihin on huima. Alkuvuodesta 2023 järjestetyn seminaarin puheenvuoroista poimimme tähän muutamia ajatuksia herättäviä havaintoja.
"Olemme nykymaailmassa täysin infran varassa. Sähkö on elämänlanka, jota ilman emme tule toimeen tai ainakin joudumme vaikeuksiin."
"Infrastruktuurilla on myös poeettinen ulottuvuus, johon liittyy esteettinen kokemus. Infran äärellä voi vaikuttua – moottoriteitäkin on suunniteltu varsin esteettisistä ja maisemallisista lähtökohdista."
"Infrastruktuuri on usein voimakkaan kerrostunutta, kun aikaisemmat ratkaisut usein jatkavat uusien rinnalla. Suomessa on esimerkiksi käytössä 650 000 kaivoa, ja eri aikojen kulkuväylät ovat säilyneet ympäristössä, ellei uusia ole rakennettu juuri aiempien kerrostumien päälle."
"On aika uskomatonta, että Lahti oli vielä 1960-luvun alkupuolella Suomen pohjoisin kaupunki, johon johti kestopäällystetty tie toisesta kaupungista."
"Liikennemuotojen välinen kilpailuasetelma, jota myös hallinnolliset rakenteet, kuten jako eri keskusvirastoihin Rautatiehallitukseen sekä Tie- ja vesirakennushallitukseen tuki, vaikutti kehitykseen koko 1900-luvun jälkipuolen."
"Infran ja ympäristönsuunnittelun yhteys on kiinnostava niin yksittäisten kohteiden toteutuksen tasolla kuin laajemminkin esimerkiksi liikennesuunnittelun vaikutuksessa maaseudun kaavoittamiseen."
Miten katsomme infraa?
Liikenteen ja energian verkostot -hankkeen myötä olemme huomanneet katsovamme rakennettua ympäristöä uusin silmin.
”Harrastin aikanaan 1980-luvulla aktiivisesti skeittausta ja sen jälkeen kiinnitän kaupunkiympäristössä yhä edelleen huomiota kohtiin ja paikkoihin, jotka olisivat ns. ’hyviä spotteja’. Liikenteen ja energian verkostot -hankkeen infranäkökulman myötä huomaan kiinnittäväni samaan tapaan huomiota voimalinjoihin, voimalaitoksiin, moottoriteiden liittymäratkaisuihin, puhdistamoihin ynnä muuhun infraan” sanoo Juhana.
”Maisemaa halkovat voimalinjat Kaakkois-Suomessa kiehtoivat kesälomamatkalla lapsena. Muistan miettineeni, miksei niitä ollut Hämeessä. Koulumatkan varrella ohitin tuolloin vielä maan päällä kulkeneen maakaasuputken ja uuden pyörätien vieressä näkyi lähiöaluetta palvellut lämpökeskus, jonka betonielementtejä koristi hymyilevän auringon kuva. Tällaiset arkipäivän kokemukset infrastruktuurista ovat avautuneet uudella tavalla. Järjestelmien mittakaava ja se, miten eri järjestelmät kytkeytyvät toisiinsa, on häkellyttävän kiinnostavaa”, toteaa Sirkkaliisa
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Infran kanssa aina ei voi olla varma kauneudesta, mutta näkökulma ja intressi ohjaavat katsettamme näkemään asioita, jotka voi huomata aiemmin täysin sivuttaneensa.
Tämän blogin kuvat on otettu Museoviraston kulttuuriympäristöpalveluiden ohjaus ja tuki -yksikön virkistyspäivänä syksyllä 2021, jolloin pääjoukosta harhauduttuamme tajusimme Kehä III:n siltojen alla Vantaankoskella (ks. pääkuva) katsovamme kentällä aivan eri asioita kuin kollegat – olimme niin sanotusti infroissamme.
Rakennettu hyvinvointi -hankkeen Liikenteen ja energian verkostot -aihealue julkistettiin 15.2.2023 Infrastruktuuri esiin! -seminaarin yhteydessä. Aihealuetta on valmisteltu vuosina 2021–2022. Blogissa hankkeen vetäjät avaavat katsantoaan infraan.