Kaaviokuva pihasuunnitelmasta. — Maj-Lis Rosenbröijer, Pähkinärinne, As Oy Pähkinäviiri, As Oy Pähkinärusko, pihasuunnitelma, 1971. Arkkitehtuurimuseo.

Maisema-arkkitehdit Suomea muovaamassa

Julia Donner

Maisema-arkkitehdit nousivat ammattikuntana arkkitehtien rinnalle jälleenrakennuskaudella toisen maailmansodan jälkeen. Ammattikunnan rooli suomalaisen maiseman muotoilijoina tunnetaan toistaiseksi puutteellisesti eikä kohteita ja suomalaisen maisema-arkkitehtuurin ominaispiirteitä täysin tunnisteta. Maisema-arkkitehtien kädenjälki näkyy kuitenkin kaikkialla maassamme – niin maaseudulla kuin kaupungeissa, teollisuuden ja liikenteen sekä sairaaloiden ja muiden julkisten instituutioiden ympäristöissä. Lisäksi maisema-arkkitehdit suunnittelivat katuistutuksia, hautausmaita, siirtolapuutarhoja ja pihoja. He ovat luoneet suomalaisille vihreämpää ja viihtyisämpää arkiympäristöä osana rakennettua hyvinvointia.

Kasvava ammattikunta, laajenevat tehtävät

Toisen maailmansodan jälkeen maisema-arkkitehtuurin yhteiskunnallinen merkitys kasvoi ja siitä tuli osa suomalaista kaupunkisuunnittelua. Pääosin yksityisten toimeksiantajien palveluksessa toimineiden puutarha-arkkitehtien toimikenttä laajeni jälleenrakennuskauden tarpeiden myötä merkittävästi, kun koko Suomi oli rakennettava uudelleen sekä fyysisesti että henkisesti. Mannermaisten kaupunkipuistojen suunnittelu muuttui laajojen maisemakokonaisuuksien suunnittelutehtäviksi, joissa huomioitiin alueiden sosiaaliset ja ekologiset ulottuvuudet. Kaupunkien uusia asuinalueita koskevissa suunnitelmissa tarkasteltiin luontotekijöiden ja kaupunkitilan viihtyisyyden lisäksi myös kaupunkisuunnittelun sosiaalisia pyrkimyksiä.¹

Ammattikunta kasvoi kaupunkirakentamisen kiihtymisen myötä, ja julkiselle sektorille syntyi uusia virkoja. Valtio palkkasi ensimmäiset puutarha-arkkitehdit virkoihin puolustuslaitokselle ja tielaitokselle 1960-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä maisema-arkkitehteja palkattiin Vesi- ja ympäristöhallitukseen, Museovirastoon ja seutukaavaliittoihin.² Maisema-arkkitehteja tarvittiin myös ratkomaan kaupunkien kiihtyvää kasvua ja sen mukanaan tuomia ympäristöongelmia. Helsinki, Espoo ja Vantaa palkkasivat 1970-luvulla ensimmäisinä kuntina kaavoitusosastoilleen maisema-arkkitehdit, ja vähitellen myös muut kaupungit seurasivat perässä. Kaavoitustoimen lisäksi maisema-arkkitehteja työskenteli myös kaupunkien puisto-osastoilla.³

Maisema-arkkitehtuurin koulutuksen kehittyminen

Maisema-arkkitehtuurin yliopistotasoinen koulutus kehittyi Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna melko myöhään, vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Aiemmin alalle kouluttauduttiin moninaisia reittejä. Kotimaassa alaa oli mahdollista opiskella esimerkiksi Lepaan puutarhaopistossa ja Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Opintoja täydentämään hakeuduttiin ulkomaille Saksaan tai Tanskaan. Paine maisema-arkkitehtien koulutuksen yhtenäistämiselle ja kehittämiselle kasvoi suunnittelutehtävien laajentuessa.⁴

Puutarha-arkkitehtuurin opetus alkoi Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksella vuonna 1964. Vuonna 1969 opetus siirrettiin Teknilliseen korkeakouluun yhdyskuntasuunnittelun laitokselle, josta opiskelijat valmistuivat arkkitehdeiksi pääaineenaan maisemasuunnittelu. Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma perustettiin vuonna 1989 Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle, ja omana tutkintoon johtavana koulutusohjelmanaan se vakiinnutti maisema-arkkitehdin ammattinimikkeen.⁵

Suomalaisen maisema-arkkitehtuurin uranuurtajia

Maisema-arkkitehtien ammattikunta oli alkuun pieni, mutta silti vaikuttava. Alan uranuurtajien sukupolvi toi Suomeen kansainvälisiä vaikutteita ja kehitti juuri suomalaiseen ympäristöön soveltuvaa maisema-arkkitehtuuria. Sodanjälkeisen maisema-arkkitehtuurin tekijöitä ei kuitenkaan vielä tunneta riittävästi. Seuraavassa esitellään heistä viisi, joiden tuotantoa on tutkittu. Toivottavasti tutkimus tulee laajentamaan tulevaisuudessa kuvaa suomalaisen maisema-arkkitehtuurin tekijöistä ja helpottamaan arvokohteiden tunnistamista.

Jussi Jännes (1922–1967)

Jussi Jännes oli 1950-luvun maisema-arkkitehtuurin keskeinen tekijä, jonka päätyöksi muodostui Tapiola. Jännes ehti suunnitella ennen varhaista kuolemaansa kaikkiaan yli 200 kohdetta eri puolille Suomea, esimerkiksi Kouvolaan, Vaasaan, Jyväskylään ja Rovaniemelle. Jänneksen tuotantoon kuuluvat muun muassa Turun yliopiston kampusaluetta varten laaditut ulkoaluesuunnitelmat, suunnitelmat Alkoholiliike Oy:n Rajamäen tehtaille ja asuinalueille Nurmijärvellä sekä Helsingin yliopiston kirjaston kirjavaraston ympäristösuunnitelmat Asikkalan Urajärvellä.⁶

Jännes irtautui puutarhasuunnittelun perinteistä ja kurotti suunnittelussaan kohti modernia ilmaisua. Hän oli myös ensimmäisiä suomalaisia suunnittelijoita, joka ei osallistunut kohteiden rakentamiseen ja kasvimateriaalin tuottamiseen vaan keskittyi täysin suunnittelutyöhön. Hortonomiksi Lepaalta valmistunut ja Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa opintojaan jatkanut Jännes palkattiin vuonna 1955 arkkitehti Aarne Ervin toimistoon. Hän osallistui Tapiolan suunnitteluun yli kymmenen vuoden ajan ja laati yli 80 suunnitelmaa alueen julkisia ja yksityisiä viheralueita varten. Vuonna 1958 Jännes perusti oman toimistonsa, mutta jatkoi tiivistä yhteistyötä Ervin kanssa sen jälkeenkin.⁷

Suunnitelmapiirustuksessa on esitetty puiden, pensaiden ja nurmialueiden sijainnit sekä tiet, sillat, rakenteet ja rakennukset Saimaan kanavan sulkualueella. — Modernisoituvan, voimakkaasti teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin 1960-luvulla rakennetun Saimaan uuden kanavan ympäristön suunnittelu jäi Jussi Jännekseltä kesken, ja työn saattoi loppuun puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer. Saimaan kanava, Mustolan sulkualue, Lappeenranta puistosuunnitelma (MFA).

Suunnitelmapiirustuksessa on esitetty tien linjaus sekä sen varteen istutettavat puulajit ja niiden sijainnit sekä muut istutukset. — Edustava saapuminen teollisuuslaitokselle oli yrityksen käyntikortti. Jussi Jännes suunnitteli näyttävän jalopuukujanteen Alkoholiliike Oy:n Rajamäen tehtaiden harjumaisemaan viistetyn tien varteen. Jännes hyödynsi suunnitelmassaan ikivihreitä havupuita ja niiden lomassa lehtipuita, joilla oli näyttävä syysväritys. Kesäaikaan rakennusten sisäänkäyntejä korostivat köynnökset ja kukkivat perennaryhmät. Rajamäen tehtaat, ympäristösuunnitelma (MFA).

Jussi Jänneksen suunnitelmia leimasi vahva taiteellinen näkemys, jota ruokkivat vaikutteet ajan modernista kuvataiteesta. Hänen esikuvinaan on nähty brasilialainen maisema-arkkitehti Roberto Burle Marx (1909–1994) sekä yhdysvaltalainen maisema-arkkitehti Thomas Church (1902–1978). Burle Marxin tapa esittää suunnitelmat abstraktien maalausten tavoin värikenttinä ja Churchin yksinkertaisuudesta, yhtenäisyydestä ja tilojen suhteista esittämät ajatukset vetosivat Jännekseen. Vahvaa taiteellista ilmaisua tuki Jänneksen taitava ja omaleimainen grafiikka.⁸

Jussi Jänneksen suunnittelemat kohteet ovat tunnistettavia, mutta eivät toistensa kopioita. Niissä näkyvät Jännekselle tyypilliset suunnitteluperiaatteet: horisontaalin ja vertikaalin sommittelun vuoropuhelu, monipuolinen ja harkittu tilan käsittely sekä pihojen huomaamaton vaihettuminen puistoon sekä ihmisen liikkeen sekä maisemakokemuksen huomioiminen.⁹

Katri Luostarinen (1915–1991)

Katri Luostarinen oli laaja-alaisen maisemasuunnittelun uranuurtajia Suomessa sekä suunnittelijana että opettajana. Hänet tunnetaan kokeneena asuinalueiden suunnittelijana ja ekologisen maisemasuunnittelun kehittäjänä ja puolestapuhujana Suomessa. Luostarinen teki viheraluesuunnitelmat Rovaniemen, Tornion, Seinäjoen ja Kajaanin kaupungeille 1940–1950-luvuilla. Hän suunnitteli teollisuusympäristöjä, sairaala-alueita ja oppilaitosten pihapiirejä. 1960–1970-luvuilla Luostarinen laati tieympäristösuunnitelmia Lahden, Porvoon ja Kotkan moottoritieosuuksia varten. Lisäksi hän teki Vantaan-Keravanjokilaaksoa ja Espoon keskuspuistoa koskevat laaja-alaiset maisemasuunnitelmat. Hänen tuotantonsa laajuutta kuvastavat säilyneet yli 500 piirustusta.¹⁰

Katri Luostarinen opiskeli ensin Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloutta mutta viimeisteli opintonsa Saksassa.¹¹ Hän perusti oman toimistonsa vuonna 1948 ja suunnitteli uransa aikana muun muassa kotipuutarhoja, sankarihautausmaita, hautausmaita, asuinalueiden ympäristöjä ja katuistutuksia. Vuonna 1951 ilmestyneessä kirjassaan Puutarha ja maisema Luostarinen painotti kotimaan luonnon merkitystä niin kotipuutarhojen kuin kaupunkien suunnittelussa. Hän tavoitteli suunnitelmissaan sopusointua luonnon kanssa, vaikka etsikin niissä ratkaisuja modernin elämän ja yhteiskunnan vaatimuksiin.¹²

Opetustehtävät muodostuivat merkittäväksi osaksi Katri Luostarisen uraa. Luostarinen nimitettiin Teknillisen korkeakoulun maisemasuunnittelun vanhemmaksi assistentiksi vuonna 1969. Vuosina 1977–78 hän hoiti maisemasuunnittelun apulaisprofessorin virkaa, johon hänet myös nimitettiin 1978. Hän oli virassa vuoteen 1983 asti.¹³

Suunnitelmapiirustuksessa on esitetty omakotitaloalueen tonttijako, puistomaisesti hoidettavat alueet ja istutukset. — Vas.: 1950-luvulla Rovaniemen “Poronsarvi”-asemakaavaan liittyvissä vihersuunnitelmissa Luostarinen käytti lappilaiseen maisemaan sopivia koivuja, haapoja, mäntyjä ja pihlajia. Paikallisella kasvillisuudella oli tärkeä merkitys sodassa täysin tuhoutuneen kaupungin jälleenrakentamisessa. Korkalovaaran omakotialue, yleissuunnitelma, 1950. Rovaniemen kaupunginarkisto.
Oik.: Katri Luostarisen istutussuunnitelma Helsinki–Porvoo-moottoritielle, välillä Massby–Boxby vuodelta 1972. Moottoritiet ja infrastruktuurin ympäristöt tulivat 1970-luvulla maisema-arkkitehtuurin uusiksi tehtäviksi. Arkkitehtuurimuseo.

Suunnitelmapiirustuksessa on esitetty moottoritien linjaus ja siihen liittyvät istutukset. — Vas.: 1950-luvulla Rovaniemen “Poronsarvi”-asemakaavaan liittyvissä vihersuunnitelmissa Luostarinen käytti lappilaiseen maisemaan sopivia koivuja, haapoja, mäntyjä ja pihlajia. Paikallisella kasvillisuudella oli tärkeä merkitys sodassa täysin tuhoutuneen kaupungin jälleenrakentamisessa. Korkalovaaran omakotialue, yleissuunnitelma, 1950. Rovaniemen kaupunginarkisto.
Oik.: Katri Luostarisen istutussuunnitelma Helsinki–Porvoo-moottoritielle, välillä Massby–Boxby vuodelta 1972. Moottoritiet ja infrastruktuurin ympäristöt tulivat 1970-luvulla maisema-arkkitehtuurin uusiksi tehtäviksi. Arkkitehtuurimuseo.

Maj-Lis Rosenbröijer (1926–2003)

Maisema-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer oli monipuolinen suunnittelija, joka tunnetaan erityisesti selkeistä ja pelkistetyn tyylikkäistä pihasuunnitelmistaan. Hänen tuotantonsa käsittää myös laajoja julkisia toimeksiantoja, muun muassa teollisuus-, sairaala- ja kouluympäristöjä sekä hautausmaita. Oman lukunsa muodostavat Tie- ja vesirakennushallituksen toimeksiantoina tehdyt kanava-alueiden suunnitelmat vuosina (1969–1975). Rosenbröijer toteutti lentokentän maisemasuunnitelman Kruunupyyhyn (nyk. Kokkola-Pietarsaaren lentoasema) vuosien 1965–66 aikana, Kuopioon vuonna 1971, Helsingin lentoasemalle (nyk. Helsinki-Vantaa) vuonna 1974 ja Turkuun vuonna 1977.¹⁴

Rosenbröijer työskenteli puutarha-arkkitehti Paul Olssonin ja Onni Savonlahden toimistoissa 1940-luvun puolivälistä vuoteen 1957. Hän täydensi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa suorittamiaan opintoja 1950-luvulla Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa ja perusti vuosikymmenen lopulla oman toimiston Tapiolaan.¹⁵ Maj-Lis Rosenbröijerin uran kehitykselle on pidetty merkittävänä useisiin kilpailuihin osallistumista 1950–1960-luvuilla.¹⁶

Asuinaluesuunnittelua Rosenbröijer teki muun muassa Espoon Soukkaan ja Pähkinärinteeseen sekä Vantaan Martinlaaksoon.¹⁷ 1980-luvulla Maj-Lis Rosenbröijer teki yhteistyötä arkkitehtien Raili ja Reima Pietilän kanssa.¹⁸ Taitavana pihasuunnittelijana tunnetuksi tulleen Maj-Lis Rosenbröijerin suunnitelmat ovat tunnistettavia modernin muotokielen, huolellisen kasvillisuuden ja materiaalien käytöstään, olipa suunnittelutehtävänä kokonainen asuinalue tai yksityinen rivitalopiha.¹⁹

Maj-Lis Rosenbröijerillä oli laajat ammatilliset verkostot niin kotimaassa kuin ulkomailla. Toimiessaan Landskap-lehden (nykyisin Havekunst) Pohjoismaiden-kirjeenvaihtajana hän seurasi tarkasti alan kansainvälistä kehitystä.²⁰ Yhdessä Anna-Liisa Ahmavaaran kanssa julkaisemassaan Pihoja ja puutarhoja kirjassa Rosenbröijer painotti ympäristön viihtyisyyden ja paikan hengen huomioimisen merkitystä.²¹

Suunnitelmapiirustus, joka sisältää myös piirustusta selittävää tekstiä. Oikeassa laidassa merkkien selitykset. — Maj-Lis Rosenbröijer suunnitteli Taikurinhattuna tunnetun Sampolan päiväkodin piha-alueet Poriin vuonna 1984. Suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota päiväkodin toimintojen sijoitteluun ja eri-ikäisten lasten tarpeisiin. Rosenbröijer suunnitteli pihaa varten seikkailullisia elementtejä, kuten rinneliukuradan, tunnelin ryömimistä varten sekä sillan. Huolellisesti suunnitellut istutukset rajasivat leikkialueita toisistaan.

Suunnitelmapiirustuksessa on esitetty istutusten, kiveysten sekä penkkien sijoittuminen jalankulkuraitin varrelle. — 1970-luvun tiiviiden asuinalueiden suunnittelussa maisema-arkkitehdin tehtäväksi tuli luoda viihtyisiä ja toiminnallisia piha- ja kävelymiljöitä, joiden avulla ajan kaupunkisuunnittelun tavoitteet sosiaalisista kohtaamisista toteutuisivat. Soukanraitti (Yläkonnunpolku), Maj-Lis Rosenbröijer 1968. Espoon kaupunkitekniikan suunnitelma-arkisto.

Leena Iisakkila (1927–)

Maisema-arkkitehti Leena Iisakkila on pitkän uran tehnyt maisema-arkkitehti, jolla on ollut ratkaiseva vaikutus yliopistotasoisen maisemasuunnittelun koulutuksen alkuvaiheisiin Suomessa. Hän valmistui Helsingin yliopistosta maatalous-metsätieteen kandidaatiksi vuonna 1953 ja maisema-arkkitehdiksi Tanskan kuninkaallisesta taideakatemiasta vuonna 1965. Ennen oman toimistonsa perustamista vuonna 1962 hän oli kerryttänyt työkokemusta Paul Olssonin taimistolla Kauniaisissa vuosina 1946–1948 ja sen jälkeen Katri Luostarisen toimistossa.²²

Iisakkila toimi suunnittelutyön ohella myös puutarhasuunnittelun opettajana Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan puutarhatieteen laitoksella Viikissä. Hänellä oli merkittävä rooli maisema-arkkitehtuurin yliopistotasoisen koulutuksen perustamisessa. Vuosina 1973–1977 Iisakkila toimi Teknillisessä korkeakoulussa vt. maisemasuunnittelun apulaisprofessorina. Iisakkila vaikutti toiminnallaan siihen, miten maisemasuunnittelun ala vahvistui Suomessa 1960–1980-luvuilla.²³

Iisakkilan toimiston työluettelo käsittää yli 600 suunnitelmaa, joista tärkeimpiä ovat sairaala-alueiden ympäristöt Kotkassa, Seinäjoella ja Helsingissä, Porvoon Kevätkummun viherkaava (1969), Helsingin Itä-Pasilan ja Espoon Matinkylän maisemasuunnitelmat ja Metallityöväen Liiton kurssikeskus Murikka Tampereella. Hän laati Helsinkiin Malmin ja Vantaalle Honkanummen hautausmaiden laajennukset 1970–1980-luvuilla sekä Ruoholahden asuinalueen puistosuunnitelmat.²⁴

Leena Iisakkilan suunnittelussa näkyvät erityisesti luontotekijöiden huomioiminen sekä kohteen luonteenomaisten piirteiden säilyttäminen ja korostaminen. Iisakkila piti maisema-arkkitehtuuria tilasuunnitteluna tanskalaisten esikuviensa, kuten C. Th Sørensenin tavoin. Ihmisten lähiympäristön tuli olla kaunis ja luontotekijöiltään tarkoituksenmukainen.²⁵

Leena Iisakkila on julkaissut uransa aikana useita kirjoja ja lukuisia artikkeleita puutarha-alan ammattilehdissä.²⁶

Suunnitelmapiirustuksessa esitetään aukion jäsentely: istutukset, portaat ja kiveykset. Oleskelua varten aukiolle on sijoitettu matalat portaat, penkkejä, hiekkalaatikko ja shakkiruudukko. — Leena Iisakkila laati nykyisen Junailijanaukion suunnitelman osana Helsingin Itä-Pasilan suunnittelua. Iisakkila toi massiivisten betonikortteleiden vastapainoksi selkein istutuksin rajattuja, pienimittakaavaisia vehreitä tiloja. Aamu- ja iltatori, suurkortteli 1, vihersuunnitelma, 1:100. Arkkitehtuurimuseo.

Aksonometrisessa luonnospiirustuksessa esitetään hautausmaan osan jäsentely, tiet, käytävät, kiveykset ja puut siten kuin miltä sommitelma näyttää toteutuneena. — Leena Iisakkilan suunnitelma “Kivinen tie” Malmin hautausmaan laajennusta nk. Viikin kolmiota varten (1997). Päiväämätön aksonometria, Arkkitehtuurimuseo.

Maisema-arkkitehtuuri näkyviin!

Viime vuosikymmeninä suomalaisen maisema-arkkitehtuurin merkitykseen ja historiaan on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Maisema-arkkitehtien piirustuskokoelmia on talletettu arkistoihin, ja maisema-arkkitehtuurin historiaa on käsitelty esimerkiksi asuinalueita koskevissa inventoinneissa ja muun muassa puistojen ympäristöhistoriallisissa selvityksissä sekä niiden pohjalta laadituissa kunnostussuunnitelmissa.²⁷

Suomalaisen maisema-arkkitehtuurin kohteiden ja tekijöiden ja heidän tuotantonsa erityispiirteiden tutkiminen ja tunnistaminen on erityisen tärkeää, koska taiteenlajina maisema-arkkitehtuuri on herkkä ja ilman ylläpitoa nopeasti katoava. Olemassa olevien tutkimusten ja selvitysten sekä arkistoaineiston hyödyntäminen on olennaista aina, kun rakennetaan uutta tai korjataan vanhaa. Lisätutkimusta tarvitaan, sillä monen maisema-arkkitehdin tuotanto on vielä tallentamatta ja analysoimatta, kokonaisten vuosikymmenten maisema-arkkitehtuurin ilmiöitä on tutkimatta ja merkittäviä kohteita on vaarassa kadota. Tutkimuksen päämääränä on tehdä maisema-arkkitehtuuri ja sen tekijät näkyviksi, jotta voimme ymmärtää ja säilyttää 1900-luvun rakennettua maisemaa kokonaisuutena.

Kirjoittaja

Julia Donner filosofian tohtori, museonjohtaja ja vieraileva tutkija Aalto yliopistossa. Donner opettaa ja tutkii maisema-arkkitehtuurin historiaa.

Artikkeli on julkaistu vuonna 2025.

Viitteet

¹ Donner 2016, 20–21.

² Merivuori 1996, 50–51.

³ Merivuori 1996, 52.

⁴ Rosengren 2016, 78–85.

⁵ Rosengren 2016, 83–84.

⁶ Jussi Jännes, piirustusluettelo, Arkkitehtuurimuseo.

⁷ Ruokonen 1994, 117–118.

⁸ Ruokonen 1994, 118, 124.

⁹ Ruokonen 1994, 124–125.

¹⁰ Sinkkilä, Donner, Mannerla-Magnusson 2016, 252; Kati Wolff Susi on laatinut luettelon Katri Luostarisen säilyneestä tuotannosta. Arkkitehtuurimuseo.

¹¹ Wolff Susi, Hautamäki 2024 (verkkosivu haettu 23.8.2024)

¹² Luostarinen, 1951.

¹³ Rosengren 2016, 83.

¹⁴ Sorsa 2010, Maj-Lis Rosenbröijerin työluettelo.

¹⁵ Sorsa 2010, 4.

¹⁶ Sorsa 2010, Maj-Lis Rosenbröijerin työluettelo. Esimerkiksi entisen Lenininpuiston istutukset toteutettiin Maj-Lis Rosenbröijerin Linnanmäen puutarhanäyttelyalueen suunnittelusta käydyn kilpailun voittaneen ehdotuksen mukaan (1961–1962). Rosenbröijer voitti myös Dipolin puutarhanäyttelyn kilpailun vuonna 1969.

¹⁷ Sorsa 2011, 49; Hautamäki, Donner 2023, 92–98.

¹⁸ Sorsa 2010, Maj-Lis Rosenbröijerin työlutettelo; ibid. 2011, 28–52. Rosenbröijer teki Pietilöiden kanssa yhteistyötä Päiväkoti Taikurinhatun suunnittelussa Poriin (1984) ja Suomen New Delhin lähetystörakennuksen puutarhan (1986–1987) suunnittelussa sekä Tasavallan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen puutarhan suunnittelu (1991–1993.

¹⁹ Sorsa 2010, Maj-Lis Rosenbröijerin työluettelo.

²⁰ Sorsa 2010, 3–6.

²¹ Ahmavaara, Rosenbröijer 1968.

²² Taipale 2021, 21–23.

²³ Rosengren 2016, 83; Iisakkila 2022, 54–55.

²⁴ Sinkkilä, Donner, Mannerla-Magnusson 2016, 253–254.

²⁵ Taipale 2021, 26–27; Iisakkila 2000.

²⁶ Iisakkila 1966, 1976, 1977, 1985. Iisakkila 2000; Kunniatohtorit Aalto yliopistossa (verkkosivu haettu 26.8.2024). Omista töistään Leena IIsakkila kokosi kirjan Maisema-arkkitehti ajan virrassa (2000). Puutarhaneuvoksen arvonimi Leena Iisakkilalle myönnettiin vuonna 1994. Aalto-yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen vuonna 2019.

²⁷ Arkkitehtuurimuseoon talletetut kokoelmat kertovat maisema-arkkitehtien työtehtävien laajuudesta Suomessa niin maantieteellisesti kuin mittakaavallisestikin. Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin kuuluvat Bengt Schalinin, Paul Olssonin, Jussi Jänneksen, Leena Iisakkilan, Katri Luostarisen, Onni Savonlahden, Maj-Lis Rosenbröijerin, Tuula-Maria Merivuoren ja Virve Veisterän piirustuskokoelmat. Harald Söderbergiltä kokoelmiin on tallennettu yksi piirustus. Katso selvityksistä ja inventoinneista esimerkiksi Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy, 2009; Arkkitehtitoimisto A-Konsultit Oy, Maisema-arkkitehdit Ruokonen Oy, 2023; Weckman et al., 2006; Taipale, Hautamäki, 2022; Perälä, Saarikko, Ruoff, 2008. Vuonna 2016 julkaistu Unelma Paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970-teos kokoaa yhteen 1900-luvun suomalaisen maisema-arkkitehtuurin kehitystä, tekijöitä ja ilmiöitä. Myös Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelmassa laadituissa diplomitöissä on käsitelty 1900-luvun lopun maisema-arkkitehtuuria, ks. mm. Karhula, 2019; Ruokonen 1992; Ryymin, 2017; Taipale, 2021.

Lähteet

Kirjalliset lähteet

Ahmavaara, Anna-Liisa, Rosenbröijer, Maj-Lis 1968. Pihoja ja puutarhoja. Helsinki: Otava.

Arkkitehtitoimisto A-Konsultit Oy, Maisema-arkkitehdit Ruokonen Oy 2023. Tapiolan torit, aukiot ja solmukohdat. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus, Asemakaavayksikkö.

Donner, Julia 2016. Missä Moderni - Siellä puutarha. Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970. Toim. Jyrki Sinkkilä, Julia Donner & Meri Mannerla-Magnusson. Helsinki: Aalto Arts.

Hautamäki, Ranja, Donner, Julia 2023. Maisema-arkkitehtuurin 1970-luku: ratkaisuja kaupungistumiseen ja ympäristöongelmiin. Murrosten vuosikymmen. Arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa. Toim. Petteri Kummala. Helsinki: Arkkitehtuurimuseo.

Iisakkila, Leena 1966. Viihtyisä piha. Helsinki: Puutarhaliitto.

Iisakkila, Leena 1976. Maisemasuunnittelun perusteita. Espoo: Teknillinen korkeakoulu.

Iisakkila Leena 1977. Perustietoa maiseman vaikuttavista luontotekijöistä. Espoo: Otakustantamo.

Iisakkila, Leena 1985 Piha vihreäksi - Neljä suunnitteluesimerkkiä. Helsinki: Ympäristöministeriö.

Iisakkila, Leena 2000. Maisema-arkkitehti ajan virrassa - maisema-arkkitehdin töitä ja ajatuksia neljän vuosikymmenen ajalta. Helsinki: Puutarhaliitto.

Iisakkila, Leena 2022. Suomalaisen maisema-arkkitehtikoulutuksen alkujuurilla. Landmark30. Maisema-arkkitehtuurin suuntia. Orientations in Landscape Architecture. Toim. Ranja Hautamäki ja Meri Mannerla-Magnusson. Espoo: Aalto University.

Karhula, Anja 2019. Lähiöunelmia - Espoon 1960- ja 1970-lukujen lähiöiden maisema-arkkitehtuurin piirteitä. Diplomityö, Arkkitehtuurin laitos, Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma. Espoo: Aalto yliopisto.

Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy 2009. Tapiola - kasvillisuuden uusiminen ja hoidon suuntaviivat. Espoon kaupunki, katu- ja viherpalvelut, Tekninen keskus.

Merivuori, Tuula-Maria 1996. Katsaus maisema-arkkitehtuurin ammattialan ja yhdistyksen historiaan. SMAFLA, vuosikirja 1996. Vihti: Suomen maisema-arkkitehdit – Finlands landskapsarkitekter.

Perälä, Tiina, Saarikko, Jere, Ruoff, Eeva 2008. Katu- ja puisto-osaston hallinnassa olevien arvoympäristöjen määrittely ja toimintaohjeet. Helsinki: Helsingin kaupunki, rakennusvirasto.

Rosengren, Camilla 2016. Maisema-arkkitehtuurista oppiala. Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970. Toim. Jyrki Sinkkilä, Julia Donner & Meri Mannerla-Magnusson. Helsinki: Aalto Arts Books.

Ruokonen, Ria 1992. Puutarha-arkkitehti Jussi Jännes Tapiolan suunnittelijana. Diplomityö Espoo: Teknillinen korkeakoulu.

Ruokonen, Ria 1994. Tapiolan maisemasuunnittelu. Sankaruus ja arki - Suomen 50-luvun miljöö. Toim. Riitta Nikula. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.

Ryymin, Anna 2017. Harald Carstens Helsingin kaupungin puistosuunnittelijana. Diplomityö, Arkkitehtuurin laitos, Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma. Espoo: Aalto yliopisto.

Sinkkilä, Jyrki, Julia Donner & Mannerla-Magnusson, Meri 2016. Puutarha- ja maisema-arkkitehteja 1900–1970. Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970. Toim. Jyrki Sinkkilä, Julia Donner & Meri Mannerla-Magnusson. Helsinki: Aalto Arts Books.

Sorsa, Hanna 2010. Puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer. Piirustuskokoelman luettelointi ja arkistointi. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, Puutarhataiteen seura ry.

Sorsa, Hanna 2011. Puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer ja moderni piha. Pro Gradu-tutkielma, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Maisemantutkimus. Turku: Turun Yliopisto.

Taipale, Aada 2021. Maisema-arkkitehti Leena Iisakkila ja puistosuunnittelu Helsingissä 1960–1990-luvuilla. Diplomityö, Arkkitehtuurin laitos, Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelma. Espoo: Aalto yliopisto.

Taipale, Aada, Hautamäki, Ranja 2022. Tuntematon lähiömaisema: Leena Iisakkilan Matinmetsä. Espoo: Aalto University.

Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900–1970. 2016. Toim. Jyrki Sinkkilä, Julia Donner & Meri Mannerla-Magnusson. Helsinki: Aalto Arts Books.

Weckman, Emilia et al. 2006. Keski-Vuosaari: Maisema- ja kaupunkikuvallinen selvitys. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto.

Internet-lähteet

Wolff Susi, Kati, Hautamäki Ranja 2024. Luontopohjaisella kaupunkisuunnittelulla on pitkä historia. https://www.safa.fi/arkkitehtiuutiset/puheenvuoro-luontopohjaisella-kaupunkisuunnittelulla-on-pitka-historia/ (haettu 23.8.2024)

Kunniatohtorit Aalto-yliopistossa. https://www.aalto.fi/fi/akateemiset-tapahtumat-ja-perinteet/kunniatohtorit-aalto-yliopistossa (haettu 26.8.2024)